Vettä ja riemua

Jännä viikonloppu takana! Perjantaina äiti ja mummo tulivat käymään täällä. He toivat mukanaan silitysraudan ja -laudan, niin saimme sitten silitettyä ryppyiset verhoni. Siinä tuli kuitenkin vähän hoppu, koska jäimme suistamme kiinni ja olimme vielä ajamassa samana iltana takaisin kotikaupunkiin. Yksi luokkalaiseni tuli myös kimppakyytiin mukaan. Tavaroita oli melkoinen määrä ja ängimme ne nopeasti vaan autoon. Loppuen lopuksi pikku mummoseni joutui "take one for the team" ja istui etupenkillä silityslaudan alla 4 tuntia, kun taas minä pitelin takana vielä lämmintä silitysrautaa.

Lauantai tässä kuitenkin eniten jännitti. Silloin nimittäin alkoi uusi kausi naisten vesipallosarjassa. Vaihdoin tässä hiljattain joukkuetta, sillä uusi joukkue ei vaadi harjoitusläsnäoloa. Täällä, kun harmi vaan, ei ole omaa vesipallojoukkuetta. Joudun siis omatoimisesti treenaamaan.

Siitä on 6 viikkoa, kun muutin tänne. Eli 6 viikkoa, etten ollut pelannut tai edes koskenut vesipalloon. Kävin siinä ajassa vain kolmesti uimassa. Kovasti kyllä olen yrittänyt käydä salilla ja erilaisissa jumpissa - kiitos Ladylinen!

Sekavien yöunien jälkeen heräsin lauantaiaamuun. En tiennyt, mitä tältä päivältä oli odotettavissa. Pelkäsin lapsellisesti sitä, että uppoisin vaan suoraan altaan pohjalle.

Ennen, kuin lähdin ajelemaan kohti Tamperetta kävin moikkaamassa työskentelevää kaveria Hulluilla Päivillä. Se sai mukavasti unohtamaan jännityksen. Mutta...kyllä se sitten palasi, kun istahdin takaisin autoon. Yritin kuunnella motivoivaa musiikkia iPodista ja uskotella itselleni, että istuisin kuitenkin peleissä suurimman osan ajasta vaihtopenkillä.

Kaikki meni ohi hyvin nopeasti. Kun saavuin paikalle, kokosimme kotijoukkueen tavoin kentän kasaan ja teimme kaikki valmistelut. Ne viivyttyivät sen verran viime tinkaan, ettemme oikein ehtineet seurustella joukkueen kanssa tai puhua tulevista peleistä. Joukkueeseen oli myös tullut uusi valmentaja. Viisi minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua ehdin vielä huikata muille, että kuntoni saattaa sitten olla vähän ruosteessa.

Eipä siinä mitään! Valmentaja pisti minut aloituskenttään pelaamaan ja siitä seurasi pitkä pelisessio, missä vaihtopenkki pysyi vain kaukaisena muistikuvana. Yllätyin itsekin kunnostani. Pelasin kaksi peliä lähes kokonaan putkeen. Voin vain kiittää Ladylinen ohjaajia tästä.

Mokauksiakin luonnollisesti tuli, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Sain jopa pari maalia aikaseksi ja oli aivan upea fiilis päästä pelaamaan pitkästä aikaa. Pakko myöntää, että olen edelleenkin aivan koukussa vesipalloon. Lauantain saldona oli yksi voitto ja yksi häivö.

Seuraavaan turnaukseen on kolme viikkoa aikaa. Suunnitelmissa on - tietenkin - älytön bodaus ja kunnonkohotus. Heh. Meillä on silloin vastassa entinen joukkueeni ja haluaisin edes jotenkin osoittaa, etten ole ihan rappeutunut täällä. Jos joltain löytyy treenivinkkejä tai vaikkapa treenimusiikkiehdotuksia, otan ne enemmän kuin mielelläni vastaan!

Tässä vielä kuvia vesipallosta (ei tosin omista peleistä), jos laji ei ole tuttu jollekin! Ja kyllä. Me käytämme Mikki Hiiri -hattuja. :D