lauantai 19. lokakuuta 2013

It's beginning to look a lot like Christmas

Keskiviikkoiltana Jannica saapui tänne! Silloin meillä alkoi joulu. I know what you're thinking, joulu lokakuussa ja vielä ennen Halloweenia? Kyllä vain. Rakastamme kummatkin joulua. Päätimme siis ottaa varaslähdön ja startata pikkujoulukauden jo nyt.

Ensimmäisenä iltana söimme joulupuuroa ja joimme glögiä. Kynttilät ja Michael Bublén joululaululista kruunasivat illan. Mantelikin löytyi!













Torstaina minulla oli vielä täysi päivä luentoja. Jannica jäi kämpille nukkumaan ja oli ahkeroinut meille makaroonilaatikkoa. Oli ihanaa tulla kotiin, missä odotti lämmin valmis ruoka ja hyvä seura. Menimme illalla salille ja kahvakuulatunnille, jonka jälkeen haimme vielä hyvillä mielin pizzaa.

Sääkin päätti vaihtaa "Christmas-mode":lle. Kun olimme kiertämässä kaupoissa, huomasimme, että ulkona sataa räntää. Pieni helpotus kyllä, ettei se vielä jäänyt maahan. Vaikka olen jouluihmisiä, minulla ei ole paras kestävyys pitkissä talvissa.

Shoppailujen jälkeen oli vielä luvassa piparkakkutalon tekoa ja jouluelokuvien katselua. Tulimme siihen lopputulokseen, että olen aika epätoivoinen tapaus keittiön puolella. Tässä vielä meidän suosikkijoululeffoja: Home Alone/ Home Alone 2, The Santa Claus, How the Grinch Stole Christmas.






















Ja kukakohan tuleva opettaja osasi laittaa "J":n oikein päin...












Oli hauska huomata, miten kahdella ihmisellä voi olla niin eri tekniikat piparkakkutalon koristelemisessa. Saatte arvata kumpi puoli oli kummankin tekemä. Sanotaan vain, että olen selvästikin hyvin kypsä ikäisekseni. Haha.

Ajattelin loppuviikonlopusta vielä tutustuttaa Jannica tähän kaupunkiin ja sen asukkaisiin. Oli hauska ja erilainen viikonloppu! Suosittelen muitakin testaamaan :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Vettä ja riemua

Jännä viikonloppu takana! Perjantaina äiti ja mummo tulivat käymään täällä. He toivat mukanaan silitysraudan ja -laudan, niin saimme sitten silitettyä ryppyiset verhoni. Siinä tuli kuitenkin vähän hoppu, koska jäimme suistamme kiinni ja olimme vielä ajamassa samana iltana takaisin kotikaupunkiin. Yksi luokkalaiseni tuli myös kimppakyytiin mukaan. Tavaroita oli melkoinen määrä ja ängimme ne nopeasti vaan autoon. Loppuen lopuksi pikku mummoseni joutui "take one for the team" ja istui etupenkillä silityslaudan alla 4 tuntia, kun taas minä pitelin takana vielä lämmintä silitysrautaa.


Lauantai tässä kuitenkin eniten jännitti. Silloin nimittäin alkoi uusi kausi naisten vesipallosarjassa. Vaihdoin tässä hiljattain joukkuetta, sillä uusi joukkue ei vaadi harjoitusläsnäoloa. Täällä, kun harmi vaan, ei ole omaa vesipallojoukkuetta. Joudun siis omatoimisesti treenaamaan.


Siitä on 6 viikkoa, kun muutin tänne. Eli 6 viikkoa, etten ollut pelannut tai edes koskenut vesipalloon. Kävin siinä ajassa vain kolmesti uimassa. Kovasti kyllä olen yrittänyt käydä salilla ja erilaisissa jumpissa - kiitos Ladylinen!

Sekavien yöunien jälkeen heräsin lauantaiaamuun. En tiennyt, mitä tältä päivältä oli odotettavissa. Pelkäsin lapsellisesti sitä, että uppoisin vaan suoraan altaan pohjalle.

Ennen, kuin lähdin ajelemaan kohti Tamperetta kävin moikkaamassa työskentelevää kaveria Hulluilla Päivillä. Se sai mukavasti unohtamaan jännityksen. Mutta...kyllä se sitten palasi, kun istahdin takaisin autoon. Yritin kuunnella motivoivaa musiikkia iPodista ja uskotella itselleni, että istuisin kuitenkin peleissä suurimman osan ajasta vaihtopenkillä.

Kaikki meni ohi hyvin nopeasti. Kun saavuin paikalle, kokosimme kotijoukkueen tavoin kentän kasaan ja teimme kaikki valmistelut. Ne viivyttyivät sen verran viime tinkaan, ettemme oikein ehtineet seurustella joukkueen kanssa tai puhua tulevista peleistä. Joukkueeseen oli myös tullut uusi valmentaja. Viisi minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua ehdin vielä huikata muille, että kuntoni saattaa sitten olla vähän ruosteessa.

Eipä siinä mitään! Valmentaja pisti minut aloituskenttään pelaamaan ja siitä seurasi pitkä pelisessio, missä vaihtopenkki pysyi vain kaukaisena muistikuvana. Yllätyin itsekin kunnostani. Pelasin kaksi peliä lähes kokonaan putkeen. Voin vain kiittää Ladylinen ohjaajia tästä.

Mokauksiakin luonnollisesti tuli, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Sain jopa pari maalia aikaseksi ja oli aivan upea fiilis päästä pelaamaan pitkästä aikaa. Pakko myöntää, että olen edelleenkin aivan koukussa vesipalloon. Lauantain saldona oli yksi voitto ja yksi häivö.

Seuraavaan turnaukseen on kolme viikkoa aikaa. Suunnitelmissa on - tietenkin - älytön bodaus ja kunnonkohotus. Heh. Meillä on silloin vastassa entinen joukkueeni ja haluaisin edes jotenkin osoittaa, etten ole ihan rappeutunut täällä. Jos joltain löytyy treenivinkkejä tai vaikkapa treenimusiikkiehdotuksia, otan ne enemmän kuin mielelläni vastaan!

Tässä vielä kuvia vesipallosta (ei tosin omista peleistä), jos laji ei ole tuttu jollekin! Ja kyllä. Me käytämme Mikki Hiiri -hattuja. :D

















keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Leijonaa mä metsästän

Nämä kuuluisat opiskelijatiistait. Olen ollut niin kietoutuneena koulutöihin, etten ole pahemmin ehtinyt niistä nauttia. Tänä tiistaina kuitenkin pääsimme leijonan metsästykseen!

Timpparisteily. Yksi saari. Karhu-tölkkejä ja yksi Leijona-pullo. 150 etsivää.

Timpparisteilylle lähdimme viiden aikoihin lautalla. Kohteena oli pienehkö saari, jonne matkattiin noin 40 minuuttia. Perillä alkoi sitten kova etsintä. Saareen ympäriinsä oli piiloteltu Karhu-tölkkejä ja yksi Leijona-pullo. Löytäjä sai pitää aarteensa. Melko pian etsintöjen alkamisen jälkeen tuli jo pimeätä. Siellä sitten suunnistimme taskulamppuineen ja kävimme vähän väliä lämmittelemässä nuotion ääressä.

Ei yhtäkään löytöä! Vaikka kuinka yritin haravoida saaren läpi. Sanni, joka kulki meidän etsintäporukassa löysi yhden Karhu-tölkin, mutta siihen ne sitten loppuivatkin. Hyvillä mielin kuitenkin jatkoimme iltaa.





















Lautta suuntasi takaisin kaupunkiin myöhemmin illalla ja jatkoimme siitä Spektin keikalle.



Olenko kauhea ihminen, jos myönnän, etten tiennyt Spektistä ennen tätä keikkaa? Tai no, kyllähän minä sen pari biisiä sitten tunnistin, kun pääsi kuuntelemaan. Oli hauska päästä pitkästä aikaa livekeikalle, eikä edes mielestäni ollut pahan hintainen: 6e. Hyvä tunnelma ja täys tupa. Haha, tämä biisi tuli muun muassa kuultua:

http://www.youtube.com/watch?v=kUYoefkaw30

Hirveen myöhään en uskaltanut olla liikkeellä, sillä seuraavana aamuna odotti taas kello kahdeksalta kasvatuspyskologian tunti. Tämä tiistaiperinne vaatii vielä vähän totuttelua!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Don't worry, be happy

Lokakuu on tosiaan saapunut, mutta se päätti tuoda lumen mukanaan? Viime viikolla musiikin tunnilla soittelimme tyytyväisinä nokkahuilujamme, kun yksi ryhmäläisistä huomasi, että kapas, ulkonahan sataakin lunta. Okei, no se oli pikemminkin räntää, eikä edes jäänyt maahan. Mutta valkoista se kuitenkin oli! Lunta jo ennen syyslomaa, hui. En minä tietääkseni niin pohjoisessa asunut?

Syyslomasta puheen ollen minulla ei sitä pahemmin ole, koska aloitimme opiskelut viikon myöhemmin, kuin muut yliopistot ja pidämme ensimmäisen varsinaisen loman vasta jouluna. Onneksi luentoja on sen verran vähän vielä, että melkein joka viikko minulla on pitkitetty viikonloppu.

Ensimmäinen tentti jännitti. "Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen" -kirjassa on 220 sivua - minä luin loppuen lopuksi vain 60. Vaikka kuinka yritin, en vain päässyt siinä eteenpäin.


Mitäköhän kävi sille, kun naiivi Anna viisi viikkoa sitten sanoi: "Ja minähän sitten saan "5" kaikista tenteistä"? Aihe on kiinnostava (ja varmasti tärkeä), mutta kirjan lukeminen vaati niin suurta kärsivällisyyttä. Luin kuitenkin luennoitsijan PowerPoint -diat läpi ja luokkalainen linkkasi oikein hyvän tiivistelmän kirjasta. Näillä menttiin.

Tentti alkoi tänään klo 17 ja kesti kaksi tuntia. Ensimmäinen osuus koostui 30 minuutin itsenäisestä kirjallisesta osuudesta ja sitten vähän yli tunnin kestävästä ryhmätyöstä. Tätäkö minä niin kovasti jännitin? Tentti tuntui menevän ihan hyvin. Toivon ainakin, että pääsin läpi! Suuri kiitos sille henkilölle, joka kirjoitti tenttikirjasta sen tiivistelmän.

Tentin selviytymisen kunniaksi menimme Lidliin ostamaan jääkaapin täyteen ruokaa. Nyt voi taas hetken hengähtää ja kirjoitella rauhassa omaa esittelyä siitä, minkälainen matematiikan opiskelija ja opettaja olen, kera suklaan tietty!

Pänttäämisen välissä viikonloppuna pääsi vähän tuulettelemaan kahvitteluilla, shoppailulla ja leipomisella rakkaitten ihmisten kanssa. Ikeasta sain lopulliset tarvikkeet kämppää varten ja tuli oikein joulutunnelma, kun siellä jo myytiin joulukoristeita. Odotan jo innolla, että joulu tulee. Olen vain semmoinen ihminen, joka rakastaa kaikkia mahdollisia "juustoisia" perinteitä. Mielestäni ei ole koskaan liian aikaista aloittaa joulufiilistely.

Nytkin soi taustalla:

http://www.youtube.com/watch?v=2l6Lmav6a6g
Enjoy! :)

Isä lähti sunnuntaina heittämään minut takaisin itään. Ajoimme mökin kautta hakemaan minulle mummoni vanhan television. Varmaan lähes 20 vuotta ikää silläkin, mutta toimii hyvin! Pimeä alkaa tulla jo aika aikasin ja metsä oli aivan mustaa. Mökissäkään ei ollut valoja, niin suunnistimme siellä sitten auton etuvalojen avulla.

Kiinnitin lopussa huomion upeaan tähtitaivaaseen. Minä, kun olen vähän tämmöinen tähtibongari-innokas. En ole moneen vuoteen nähnyt niin paljon tähtiä. Kaupungissa ei valitettavasti tule huomattua niitä niin hyvin. Kaukoputki on ollut toivelistalla jo kauan.
















                             Hyvää lämmintä Bailey's -kaakaota ja upeat maisemat


                    Isä säätää telkkarin kanssa. Minä avuliaasti napsin kuvia. Hehe.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Oma koti kullan kallis


Lokakuu. Nyt jo! Jossain määrin vielä tuntuu siltä, että tämä olisi pitkitetty loma ja palaisin kohta takaisin vanhempien luo asustamaan. Koko ajan sitä on vain muistutettava itselleen, että tämä on nyt yksi osa elämääni. Joskus iskee paniikki, kun tajuaa, että tästä lähtien olen sitten varmaan vanhempien kotona vain yksi vieras muitten seassa. (Paitsi tietenkin ensi kesänä, kun luovutan tämän asunnon kesähotellitoimintaa varten ja muutan heidän luo). Toisaalta mikä minua myöskään estää muuttamasta  40 -vuotiaana takaisin pelailemaan pleikkaria meidän alakertaan!

Olen kaikesta huolimatta myös hyvin paljon viihtynyt omassa kämpässä. Varsinkin, kun tämä vihdoin alkaa näyttää oikealta asunnolta.

Tässä siis ihan muutama kuva minun kotikolostani!
PS: sisustukset ovat vielä pikkaisen keskeneräisiä ja muutoksia varmasti tulee vielä.
PSS: minulla ei ole vielä silitysrautaa, siksi on ryppyiset...kaikki.
PSSS: kuvat ovat otettu oikein hienolla ja korkealaatuisella Nokia -puhelimella. kiitos.
PSSSS: kyllä. olen Harry Potter -nörtti.