Yksin asuminen on onnistunut tähän mennessä yllättävän hyvin! Ok no, jos ei nyt huomioida tuota hirveetä vaatekasaa mun vieressä ja likaisten astioiden pinoa keittiössä (ikävöin sinua, oi rakas tiskikone).
Hämmästyin itsekin miten rauhallisena olen pysynyt nyt, kun olen asunut yksin. Ehkä se ei tullut niin kovana iskuna, koska olen ainoa lapsi. Viimeisinä vuosina saatoin jo hyvinkin viettää usemman viikon yksin kotona, kun vanhemmat lähtivät matkoille.
Eka viikonloppu täällä oli ehkä ainoa kerta, kun tajusi, että täällä sitä nyt ollaan vieraassa paikassa yksikseen. Mutta sekin meni onneksi nopeasti ohi ja Skypen kautta on päässyt puhumaan kotiväen kanssa.
Siivoamiseen, tiskaamiseen ja kokkaamiseen pitää vielä vähän totutella. Opin kyllä nopeasti pakastamisen salat ja kävin äskenkin hyvin innokkaana vertailemassa tarjoushintoja ruokakaupassa. Kymmenen kalapuikkoa eurolla! Mikä diili!
Olen taitavasti onnistunut välttelemään asuntolan yhteistä pyykkitupaa. Vähän pelkään, että menen rikkomaan kaikki koneet - mulla kun on semmoseen taipumusta. heh heh. Onneksi tänä viikonloppuna olisi taas edessä reissu kotiin.
Silloin, kun on aikaa rentoutua kämpillä - kai mä sen uskallan myöntää - pistän jakson Vampire Diariesii pyörimään. Hirveän koukuttava sarja, kun pääsee oikein mukaan siihen. Olen muutenkin huomannut, että kun on yksin, on kiva olla jotain taustaääntä mukana.
Taustaääntä löytyi kyllä muutenkin toissailtana, kun yläkerrassa jätkälauma huusi täysiä: "PAITA POIS...PAITA POIS.." Täällähän siis tosiaan on tiistait opiskelijabileiltoja. Onneksi pojat siirtyivät siinä puolenyön aikaan muualle viihteelle :D Seuraavana aamuna oli nimittäin aikainen herätys.
Heti kun vaan saan taas tämän asunnon näyttämään ihmiselinalueelta, aattelin laittaa tänne pari kuvaa mun hienoista sisustusyrityksistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti